Nypin valkoista kauluspaitaani alemmas, mutta se rullautui itsepintaisesti aina vain ylös. Yritin saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla hoidettua; saada tissejä vähän tyrkylle ja helman peittämään jenkkakahvat jotka olivat ilmestyneet kuin taikaiskusta lainattuani Miisan kokoa pienempiä tarjoilijan asusteita.
Mallan vanhempien 40-vuotis hääpäivää juhlittiin heidän sukukartanonsa pihalla vitivalkoisten paviljonkien antaessa suojaa auringonpaisteesta. Mie istuin keittiön perällä ja lakkasin punaisella kynsilakalla korkkareitten pohjia vastaamaan LouBoutoneita, jollaiset Miisalla oli. Se perkele väkersi jotain selkä minnuun päin ja naureskeli vain. Kun vihdoin sainä pohjani kirkkaanpunaisiksi ja mokomat ränkylät vielä pujotettua jalkoihini, kinkkasin kiukkuisena parhaan ystäväni tykö. En tiedä mitä odotin näkeväni, mutten ainakaan sen piikittävän injektioneulalla vesimelooneja. Siis, vesimelooneja!
-"Yritätkö sä saada niitä juhlatunnelmaan vai mitä helvettiä sä oikeen meinaat??"
-"Mä varmistan että meilläkin on hauskaa, ja kato, ihan huomaamatta vieläpä!"
Mä katoin otsa kurtussa Miisaa joka lohkaisi viereisen vesimeloonin pieniin siivuihin, ojensi mulle yhden ja viettelevästi alkoi järsimään omaansa, pieni pala kerrallaan. Musta alkoi tuntua pahasti siltä, että ystäväni oli vajoamassa mielipuolisuuteen, mutta puraisin palasen omastani silti. Hapan, polttava maku läikehti samantien nieluun.
-"Hyi saatana! Jostain kompostoriltako sä oot nää hakenu??"
-"Eiku mä täytin ne Tapiolla. Hain apteekista neulat ja alkosta pullot ja käytin kuule koko eilisillan siihen että piikitin meille vesimeloonin juhlakuntoon. Kato eihän työtehtävissä ole soveliasta ottaa hörppyä pullosta, mutta pienille välipalatauoille on aina aikaa."
Mulla nousi hymy huulille. Ei tästä ihan paska reissu tuliskaan. Tarjoiltaisiin vaan shamppanjaa ja hymyiltäisiin viekoittelevasti komeille uroksille. Oltaisiin kaksi seksikkään hemaisevaa pörröpäätä. Ihan niinkuin... niinkuin.... no, jotkut tosi hemaisevat naiset.
Ja kun pesti olisi ohi ja vanhoillinen väki lähtenyt, voitaisiin omien Adonistemme kanssa viettää lempeitä hetkiä makoillessamme niiden sylissä ja niiden syöttäessä meille raikkaita vesimeloonin paloja. Paitsi ettei ne ollu raikkaita vaan aivan saatanan pahan makusia! Viina kun on sillä tavalla hauska neste, että näyttääkseen ei-miltään, se osaa maistua pirun pahalta jollei sitä osaa soveltaa oikein. Nää vesimelooniviinapommit oli ihan huikea juttu, mutta mie ajattelin kehittää asiaa vähän pidemmälle. Kaivoin hedelmäkopasta muutaman appelsiinin ja aloin siis itsekkin töihin.
Tänään nautittaisiin hedelmäsalaatista aivan uusin innoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti